Charles Willeford - Mestari mestareiden takaa
Aikana jolloin kirjallisuus ja historia kirjoitetaan uudelleen pelkästään siksi että ennen tätä hetkeä kirjoitettujen kirjojen arvomaailma ei sovi jollekin määrittelemättömälle ja näkymättömälle moraalipoliisille, on virkistävää uppoutua vaikka vanhan kioskikirjallisuuden likaiseen mutta vapaamieliseen maailmaan. Ei siitä kovin kauaa ole kun Butcher, Clay Allison, Morgan Kane, Remo ja Harlekiini olivat voimissaan. Nykyään kioskidekkarit painetaan kovakantisina parin tuuman paksuin romaaneina joiden kirjoittajina on sellaisia nimiä kuin Jo Nesbo ja Reijo Mäki.
Monet merkittävät kirjailijat ovat aloittaneet uransa eksploitatiivisen kirjallisuuden parissa. Joidenkin kirjailijoiden tuotantoon kuuluu olennaisena osana kioskikirjallisuuden parhaimmat puolet: nopea lukuelämys unohtamatta shokkiarvoa.
Charles Willeford (1919-1988) tunnetaan parhaiten Miamiin sijoittuvista rikoskirjoistaan, joiden päähenkilö on etsivä Hoke Moseley. Miami Blues on sarjan ensimmäinen osa ja sarja on suomennettu kokonaisuudessaan.
Elmore Leonardin mukaan kukaan ei kirjoita rikoskirjoja niin hyvin kuin Charles Willeford. Quentin Tarantinon sosiopaattiset mutta hauskat henkilöhahmot ovat saaneet vaikutteensa Willefordilta.
Willefordin henkilöhahmot ovat usein rajatilapersoonnallisuuksia joille tappaminen on yhtä helppoa kuin vessassa käynti. Willefordin taas tyyli on satiirisen suora, niissä on väkivaltaa ja usein kirjailijan mielenkiinto kohdistuu enemmän rikollisiin kuin päähenkilöön. Kirjojen dialogi on loistavaa.
Willefordin elämänkerta on mielenkiintoinen. Hän eli orpona 30-luvun isoäitinsä kanssa ja on kirjoittanut noista ankarista lama vuosista hauskan kirjan. Willeford oli toisen maailmansodan veteraani ja teki armeijassa palkitun uran. Hän on kirjoittanut muistelmakirjan sotavuosistaan. Hän opiskeli sotavuosien jälkeen taiteita ja toimi myöhemmin yliopistolla kirjallisuuden opettajana.
Olen lueskellut Willefordin alkupään tuotantoa ja lempikirjojani on Womanchaser, the Black mass of Brother Springer (Willeford olisi halunnut kirjalle nimeksi Niggerlover), Shark-infested Custard ja The Burnt orange Heresy.
Monista Willefordin kirjoista on tehty elokuvia. Itse asiassa toivoisin että Quentin Tarantino ottaisi ja ohjaisi Willefordia.
Charles Willefordin vanhemmat kirjat ovat helvetin hauskoja aikansa kuvia. Eritoten 50-luvulla raflaavasti nimetty Womanchaser on suosikkini. Se on oikeastaan kuvaus elokuvan teosta, eikä niinkään naisten jahtaamisesta.
Kirjoista paistaa läpi Willefordin laaja sivistys. Hahmot eivät ole pulptason tyyppejä vaan monisyisiä persoonallisuuksia.
Omnibus 2 on loistava kokoelma Willefordin unohdettuja mestariteoksia. Muita Willefordeja löytyy täältä.
