Muisto Joenpolvesta
Joskus 10 vuotta sitten kun vielä juopottelin, oli tapanani soitella humalassa kirjailijoille. ( Olen muuten lukenut aika paljon kirjoja kännissä, enkä muista niistä juuri mitään. )
Kerran kun olin mökillä Pohjois-Karjalassa yksikseni päätin soittaa Martti Joenpolvelle. Jo eläköitynyt kirjailija kertoi olevansa parhaillaan uuninlämmityshommissa eikä jouda kauaa juttelemaan. Kehuskelin tietysti miehen tuotantoa vuolaasti ja kirjailija tietysti kiusaantui. No, lopulta kysyin vielä mieltäni askarruttavan asian: Miksi Joenpolvi ei ole kirjoittanut mitään 1990-luvun alun jälkeen. Kirjailija sanoi että tämä maailma on mennyt sellaiseksi että hän ei kykene hankkimaan pätevää aineistoa enää. Lisäksi kirjailija sanoi että viimeiseksi jäänyt pienoisromaani oli kirjoitettu kiukustuneena ja turhautuneena.
No toivottelimme kesänjatkot ja jatkoimme molemmat omilla tahoillamme elämää.
Martti Joenpolven tuotanto on kansainvälisen tason huippua. Mielestäni ainoa Nobeltason kirjailija Suomessa. Parhaimmillaan hän on novellistina. Joenpolvi taitaa olla hyvä esimerkki tsehovilaisesta novellistista. Kuvaus on tarkkaa ja ekonomista. Joenpolven lause on vertaansa vailla.
Romaaneista suoisttelen Yö jona jäät vahvistuivat – kirjaa, joka sijoittuu umpipolitisoituneen 70-luvun alkuun ja kuvaa yhden yön sukulaisten välisiä asioita.
Novelleista suosin myöhäistuotantoa. Esimerkiksi Novellit osaan 2 on koottu myöhäistuotanto.
