Zen - mestari Kuivaniemeltä

Antti Hyryn (1931 - 2016) vaimo, Maija, kävi aikoinaan ostelemassa miehensä kirjallista tuotantoa muiden muassa minun liikkeestä. Kirjailija jäi aina odottelemaan autoon kun vaimo hoiti kaupat. " Se on vähän semmonen' sanoi vaimo kun kysyin miksi mies ei käy liikkeessä. Ei auttanut vaikka kerroin olevani fanipoika ja lukeneeni miehen tuotokset moneen kertaan. Eipä silti, en mennyt minäkään moikkaamaan herraa.

Kerran tein vaihtokaupat Maija Hyryn kanssa. Annoin Maijalle pari Hyryn vanhempaa kirjaa ja sain signeeratun Uunin tilalle. Vaimo kertoi että he keräävät Hyryn tuotannon lapsen lapsille ja näiden lapsille, joita oli kertynyt silloin suunnilleen 60 kpl. 

Hyry ei vaimon mukaan myöskään mielellään signeeraanut teoksiaan. Katsoin sitten signeerausta ja totesin että sen täytyy olla vain Antti Hyryn käsialaa, Veikko Huovisella on vähän samanlainen yksinkertainen allekirjoitus.

Lestadiolainen yhteisö pohjois-pohjalaisessa maisemassa on Hyryn kirjojen miljöönä. Hyryn kirjat ovat aivan parasta kotimaista kirjallisuutta. Niissä on myös kilttiä ja kuivaa lestadiolaishuumoria. (Niin kuin se entinen mies sanoi... jne)

Kaveri kerran kertoi että hänen kirjallisuuden opettaja oli sanonut että Hyry ei uskalla kirjoittaa edes piereskelyä kirjoihinsa. (Reino Lehväslaihon sota kirjoissa taas piereskellään ja puhutaan paskasta ja perseestä ja tetsataan vihollisen riukuun joka sivulla, kai se on sitten korkeatasoisempaa sanataidetta.). Itse en välitä piereskelyn tai seksuaalisuuden kuvauksista. Hyrylle oli tärkeä Wittgensteinin lause: siitä mistä ei voi puhua on vaiettava.

Pointti on se että Hyryn maailma on järisyttävän dramaattinen jos vain hyväksyy sen pinnalta staattisen lestadiolaisen öllötyksen. Kyllä sieltä löytyy insestinen yöllinen kosketus, katumus, tunnustus... Ne löytyy Hyryn kirjoista kaiken tekemisen keskellä. Lapsuuden kuvaukset ovat helvetin koskettavia. Silta liikkuu on aivan tajuton. Kertomus - niminen kokoelma on maailman suurinta kirjallisuutta ja runoutta. Kurssi - niminen teos kertoo erään kesän matematiikan opinnoista. 

Hyry ei yritä tehdä vaikutusta ja silti tai siksi hänen tekstinsä vaikuttaa lukijaan syvästi. Ja jos ei vaikuta, vika on lukijassa joka ei hyväksy tätä maailmaa jossa mieli on jakaantunut maan yli. Hyry on helvetin "cool" ja "true" oikeasti, hän ei poseeraa, hän on Zen.

Tyypillisiä Hyryläisiä lauseita on "hän istui ja katsoi eteensä." "Mikähän tuokin on", ajattelee Pietari kun näkee näyttävän naisen. "Ihmisiä on paljon ja silti ne kiinnostavat" 

Hyry ei juuri haastatteluja antanut. Kerran hän kuitenkin joutui erehdyksessä suoraan lähetykseen kulttuuri ohjelmaan. Kiusaantut hetki!

Loppu aikoina Hyry kuulemma rakensi kirkkourkuja. Sopii koittaa perässä, siinä saa pneumatiikkaa osata. Hyry, diplomisähköinsinööri, kuulemma osasi tehdä mitä vaan.

" Eihän se ole kuin asennekysymys", tuumasi Antti Hyry kun hänen taitojaan ihmeteltiin.

Hyryä voi ostaa täältä.

Kuva: Teemu Rajala ja Otava