Kiuaksen Timo Hännikäinen vastaa

Kiuas kustantamon ja nettiantikvariaatin omistaja, kirjailija Timo Hännikäinen vastasi ystävällisesti kysymyksiimme koskien divareita.

Muistatko ensimmäisen käynnin kirja-antikvariaatissa? 

Ensimmäinen käyntini antikvariaatissa oli luultavasti noin kymmenvuotiaana isoveljeni kanssa. Ostin sieltä vanhoja Korkeajännityksen numeroita. Itsenäisesti aloin kierrellä antikvariaatteja joskus varhaispuberteetti-ikäisenä.

Paljonko oli divareita asuinalueellasi lapsuudessa ja paljonko on nykyään? 

Tuolloisella kotipaikkakunnallani eli Padasjoella niitä ei ollut lainkaan, joten divarireissut piti tehdä Lahteen. Nykyäänkään niitä ei siellä ole, mutta kotikyläni entisen kaupan luona on kierrätyskirjojen piste, josta tekee välillä hämmästyttävän hyviä löytöjä. Kun viimeksi kävin siellä kesälomalla, löysin kassillisen Keltaisen kirjaston vanhoja julkaisuja, joiden joukossa oli muutama erittäin harvinainen nide. Lahdessa kaupungin viimeinen kirja-antikvariaatti, Rautatienkadun Aleksis K., lopetti toimintansa tänä kesänä. Pienempien kaupunkien tilanne on tässä suhteessa muutenkin ankea, toivottavasti uusia yrittäjiä ilmaantuu joskus.

Miksi aloitit kirjadivarin? 

Kun Kiuas Kustannus perustettiin, ehdotin jo alkuvaiheessa divariosaston perustamista kustantamon verkkokaupan yhteyteen. Uskoin sen tuovan lisää rahaa firmalle ja minulla oli yli kahdenkymmenen vuoden kokemus antikvariaattien kiertelystä, joten katsoin että tuntumani hinnoitteluun ja muihin käytännön asioihin oli hyvä. Olin kauan haaveillut divarin pitämisestä, ja haave toteutui sitten tällä tavalla. Divariosastosta tuli nopeasti suosittu, osittain varmaankin siksi että panostin hyvään palveluun ja edullisuuteen. Divariosastolla on nykyään kolmisentuhatta nimikettä ja arviolta puolet Kiukaan kassavirrasta tulee divarimyynnistä. Siitä on ollut kustantamolle huomattava hyöty; divarikirjoja ostavat asiakkaat kiinnostuvat usein myös omista julkaisuistamme ja toisinpäin.

Minkälaiset kirjat menevät kaupaksi? 

Antiikin kirjallisuus ja antiikin historia on pysyvä suosikkikategoria, ne eivät yleensä kauaa hyllyssä pölyty. Tällä hetkellä okkultismi ja esoteria elävät uutta kukoistuskautta, joten sen alan kirjallisuus löytää lukijansa myös. Samoin filosofiaa myydään hyvin. Tietyt yksittäiset kirjailijat ovat myös kysyttyjä. Kiukaan divaripuolen asiakaskunnan keskuudessa sellaisia ovat ainakin Yukio Mishima, Samuel Beckett, Pentti Linkola, Jouko Turkka, E. M. Cioran, Michel Houellebecq, Louis-Ferdinand Céline. Käsittääkseni nämä tekijät ovat kysyttyjä muuallakin, ainakin yleisestä hintatasosta päätellen. Erikoista on, että myydyimpien nimikkeiden joukkoon kuuluu joitakin teoksia, jotka eivät ole mitenkään harvinaisia tai sellaisia, joilla on vakiintunut kulttimaine. Kaksi ilmeisintä esimerkkiä ovat Kustaa Vilkunan ”Vuotuinen ajantieto” ja Axel Munthen ”Huvila meren rannalla”. Ne menevät jostain syystä aina.

Onko muutoksia kirjamenekissä? 

Muutokset ovat enimmäkseen kausittaisia. Esimerkiksi keskikesällä myynti on aina huonoa, keväällä ja joulun alla aina hyvää.

Kirja-aarteet joista et luovu. Mitä etsit divareista?

Yksi välittömästi mieleen tuleva on Paavo Haavikon runokokoelma ”Con amore, con furore” vuodelta 1985. Haavikko painatti sitä pienen painoksen lähipiirilleen jaettavaksi, sitä ei koskaan virallisesti julkaistu omana niteenään. Sitä on muutaman kerran yritetty ostaa minulta, mutta olen aina kieltäytynyt. Toinen on vuonna 1934 julkaistu englantilainen valokuvateos ”Covenants with Death”, joka esittelee ensimmäisen maailmansodan aiheuttamia tuhoja ja kärsimyksiä. Siinä on hätkähdyttävää, ainutlaatuista kuvamateriaalia, eikä siitä ole koskaan otettu uusia painoksia. Sitten on tietysti Olavi Paavolaisen ”Ristin ja hakaristin” ensipainos.

Divareista etsin pääosin sellaista mitä muista kirjakaupoista ei löydä. Suuria kustantajia ei kiinnosta ottaa uusia painoksia klassikoista (paitsi kaikkein ilmeisimmistä) ja muista merkittävistä kirjoista vaikka niille olisi kysyntääkin, ja siksi divarit ovat tässä maassa välttämätön henkireikä.

Keräiletkö? 

Kyllä, tosin kirjakauppiaana toimiminen on kieltämättä muuttanut suhdettani kirjoihin. Ne ovat nykyään vähintään yhtä paljon myyntiartikkeleita kuin pyhiä esineitä. Kun ennen näin kirpputorilla tai divarissa jonkin harvinaisen ensipainoksen, minussa heräsi välittömästi halu hankkia se omiin kokoelmiin. Nykyään mietin ensimmäiseksi, saisinko tuon myytyä eteenpäin ja mihin hintaan. Käyn säännöllisesti läpi kotikirjastoani ja monen niteen kohdalla punnitsen, voisinko elää ilman sitä. En erityisemmin pidä tästä muutoksesta, mutta toisaalta se tulee kirjanystävälle vastaan ennemmin tai myöhemmin. Ellei ole varaa hankkia omalla kirjastosiivellä varustettua kartanoa, kiihkeimmän kirjafetisismin on väistyttävä.

Mikä on divarisi erikoisuus? 

Eniten Kiukaan divarissa on panostettu kaiketi historiaan ja poliittiseen filosofiaan. Näistä kategorioista löytyy paljonkin sellaista, mitä muualta on hankala löytää.

Mitä kirjoja et ole koskaan myynyt? 

Tein heti aloittaessa päätöksen, että tavanomaisinta viihdekirjallisuutta en ota valikoimiin. Syynä oli sekä kiinnostuksen että tilan puute. Jos esimerkiksi etsii valikoimasta dekkareita, sieltä löytyy lähinnä Dashiell Hammettin kaltaisia klassikoita ja kuriositeetteja. Ylipäätään en ota myyntiin sellaisia teoksia, joita on runsaasti saatavilla kaikkialta muualtakin.

Mitä et suostu myymään? 

Aikuisten värityskirjoja.

Kun ostat kirjoja myyntiin, millä filosofialla ostat? 

Meille on vuosien varrella vakiintunut tietynlainen asiakaskunta, jonka makuun minulle on kehittynyt jonkinmoinen tuntuma. Useimmiten harkitsen hankintoja tehdessä, kiinnostaako tämä asiakkaita. Mutta välillä hankin valikoimaan joitakin arvostamiani teoksia ihan siitä syystä, että haluan niiden olevan tarjolla vaikka kukaan ei niitä ostaisi. Ketään ei esimerkiksi tunnu nykyään kiinnostavan niinkin loistava kirjailija kuin Curzio Malaparte, mutta pidän hänen teoksiaan valikoimassa siltä varalta että joku ne sieltä joskus löytäisi.

Mistä hankit kirjoja myyntiin?

Ehkä suurin osa tulee kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta, joita kampaan viikoittain. Sieltä löytää todennäköisimmin teoksia, joiden arvoa hinnoittelija ei ole tajunnut ja jotka voi myydä eteenpäin moninkertaiseen hintaan. Myös lahjoituksina tulee kirjoja, ja välillä teen myös puhdistusoperaation omassa kotikirjastossani ja laitan myyntiin opuksia, joita en usko lukevani uudelleen.